Lasikuidun laminointi ja gelcoat-pinnoitus kuulostavat vaikeilta, mutta oikeilla materiaaleilla ja rauhallisella työjärjestyksellä ne onnistuvat harrastajaltakin. Tämä opas käy läpi polyesterin ja epoksin erot, sopivat lasikuitukankaat, ytimet, laminointivaiheet vaihe vaiheelta sekä gelcoatin ja topcoatin käytön ja viimeistelyn – sekä turvallisuusohjeet, joita ei saa ohittaa.
Suunnittele työ ja varusta itsesi
Hanki oikeat materiaalit ja työkalut etukäteen. Tarpeet riippuvat siitä, korjaatko vauriota vai rakennatko uutta. Poista kaikki vaurioitunut laminaatti veitsellä, viilalla, sahalla tai hiomakoneella, mutta älä poista tarpeettoman paljon. Peitenauha vaurion ympärillä rajaa aluetta.
Suojavarusteet ovat pakolliset: käsineet, suojalasit ja hengityssuojain – myös hiottaessa. Polyesteri on voimakas aine, jota ei saa hengittää tai päästää iholle. Roiskeet iholta pestään heti saippualla ja vedellä. Jos polyesteriä joutuu silmiin, huuhtele huolellisesti ja hakeudu lääkäriin mahdollisimman pian. Suojavarusteet löydät ryhmästä suojavarusteet.
Polyesteri vai epoksi?
Paras on käyttää samaa materiaalia kuin alkuperäinen laminaatti: lasimatto-polyesterirunko korjataan polyesterillä. Uusissa osissa valinta on vapaa.
· Epoksi antaa lujemman laminaatin, joten tarvittava paksuus on pienempi. Se vapauttaa vähemmän haitallisia höyryjä, mikä on tärkeää huonosti tuuletetuissa tiloissa. Epoksi tuottaa sileämmän, kovemman ja täysin vesitiiviin pinnan. Epoksia voi käyttää jo +5 °C:ssa, ja se on vähemmän lämpötilaherkkä.
· Polyesteri on klassikko, ja useimmat veneet rakennetaan edelleen sillä. Laminaatti on myös erittäin vahva, mutta se täytyy tehdä riittävän paksuksi. Polyesteri on helpompaa käsitellä ja edullisempaa, mutta se ei ole täysin vesitiivis. Vesirajan alapuolella se pitää tiivistää epoksipohjamaalilla. Pinnan voi viimeistellä gelcoatilla tai topcoatilla.
Polyesterityöhön tarvitaan polyesterihartsia ja kovetinta, lasimattoa, asetonia, siveltimiä, alumiinitelaa, sekoitusastioita ja -sauvoja. Katso polyesterihartsit ja epoksit ja lisäaineet.
Matto vai kudos?
Lasikuitua on kahta päätyyppiä: lasimatto ja lasikudos. Matto sopii polyesterille; kudos toimii sekä polyesterin että epoksin kanssa.
· Matto koostuu satunnaisesti asetelluista kuiduista, jotka on sidottu emulsiolla tai jauheella. Epoksia ei saa käyttää maton kanssa, koska sideaine liukenee vain polyesteriin eikä matto imeydy epoksiin.
· Kudos antaa sileämmän tuloksen suurilla pinnoilla. Matto mukautuu paremmin kulmiin ja koloihin.
· Painot ilmoitetaan grammoina neliömetrille, usein 200–450 g/m². Ohut kangas sopii kaarevalle pinnalle mutta kerrosten rakentaminen kestää kauemmin.
Ydinmateriaalit (sandwich-rakenne)
· Vesilukittu vaneri on perinteinen ydinmateriaali, ja sitä löytyy vanhemmista veneistä esimerkiksi peilistä ja laipioista. Se lahoaa, jos vettä pääsee sisään (erityisesti ruuvinrei'istä), joten reiät on tiivistettävä. Etuna on, että ruuvit pysyvät siinä. Merivaneri on valmistettu vedenkestävällä liimalla.
· Polyuretaanilevyt sopivat tasaisille, paksuutta vaativille pinnoille.
· Vinyylisolumuovi (esim. Divinycell) on saatavana valmiiksi ruudukoksi leikattuna, joten se taipuu kaarevalle pinnalle ja kulmiin. Muoviytimet eivät sovellu märkään käyttöön, ja suojaamattomat reiät voivat vahingoittaa niitä.
Vaihe 1: valmistelu
Valmistelua ei saa kiirehtiä. Poista kaikki vaurioitunut laminaatti leikkaamalla, sahaamalla tai viilaamalla. Jos on läpireikä, työskentele sisäpuolelta, jos mahdollista.
· Hio alue: aloita karkealla 40-hiekkapaperilla läpäistäksesi irtonaisen gelcoatin, sitten 80:lla tasaiseksi. Vältä hyvin hienoa paperia – pinnan huokoset parantavat tarttumista. Läpireikien reunat viistetään hiomakoneella tai viilalla.
· Pidä pinta tasaisena ja puhtaana: se vähentää ilmakuplia, mikä korostuu vesirajan alapuolella.
· Lopuksi pyyhi asetonilla pölyn, lian ja rasvan poistamiseksi.
Hiontatarvikkeet: hiomapaperit, hiontalaipat ja hionta- ja kiillotuskoneet.
Vaihe 2: laminoinnin aloitus
· Revi tai leikkaa lasimatto paloiksi. Repimällä saat luonnollisen reunan, joka vaatii vähemmän hiontaa. Kudos täytyy leikata.
· Ympäristön lämpötilan tulisi olla vähintään 15 °C polyesterillä.
· Sekoita vain niin paljon polyesteriä kuin ehdit käyttää noin 10 minuutissa – sen jälkeen se geeliytyy ja on vaikea käsitellä.
· Kovetinta käytetään normaalisti 1,5–2 %, mutta noudata pakkauksen ohjetta. Liikaa kovetinta aiheuttaa erittäin voimakasta lämpenemistä.
· Sivele polyesteriä alueelle, aseta lasi ja sivele lisää hartsia päälle. Käytä riittävästi hartsia, jotta lasi kyllästyy täysin. Kyllästys on valmis, kun valkoisia kuivia kohtia ei näy.
· Limitys: jätä 5 cm marginaali.
· Telaa alumiinitelalla vähintään joka toisen kerroksen jälkeen ilmakuplien poistamiseksi. Siveltimellä pääset paikkoihin, joihin tela ei yllä.
· Puhdista työkalut kerrosten välillä. Säilytä siveltimet ja telat asetoniliuoksessa kovettumisen hidastamiseksi ja ravista ennen käyttöä.
· Parasta on laittaa paljon hartsia alustalle ennen lasin asettamista. Tuhertaminen siveltimellä toimii paremmin kuin sively, sillä sivellessä kangas voi siirtyä.
· Läpireikää voi tukea teippaamalla muoviin käärityn vanerin tai pahvin toiselle puolelle taustaksi.
Epoksivaihtoehto: käytä kudosta. Epoksi voidaan levittää jo +5 °C:ssa, ja menetelmä on muuten sama.
Vaihe 3: kerros kerrokselta
Yksi kerros on liian ohut. Kerrosten määrä riippuu työstä; palkki tai rakenneosa voi vaatia yli kymmenen kerrosta. Rakenna takaisin alkuperäiseen paksuuteen tai viereisten alueiden paksuuteen.
Sen enempää polyesteri kuin epoksikaan ei tarvitse kovettua kerrosten välillä. Voit työskennellä märkää märälle, mutta lisää enintään kaksi kerrosta kerrallaan ja telaa ilma pois välillä. Anna laminaatin muuttua pölykuivaksi ja lisää sitten kaksi kerrosta noin tunnin kuluttua. Monen märän kerroksen lisääminen kerralla kasvattaa merkittävästi ilmataskujen riskiä, mikä heikentää laminaattia.
Jos laminoit useassa vaiheessa ja annat täysin kovettua välissä, karhenna pinta hiekkapaperilla ja pese asetonilla uudelleen. 5 cm:n limitys pätee edelleen.
Vaihe 4: kovettumisen jälkeen
· Kovettumisajat riippuvat lämpötilasta, kovettimen määrästä ja paksuudesta. Pinta on usein pölykuiva 30 minuutissa ja hiottavissa 24 tunnissa. Noudata aina pakkauksen ohjetta.
· Täydellinen kovettuminen voi viedä viikkoja. Odota tämä aika esimerkiksi ennen epoksipohjamaalin maalaamista polyesterin päälle.
· Tarkista kovettunut laminaatti rakkuloiden varalta (ilmataskut). Hio ne pois ja laminoi uudelleen etenkin rakenne- ja runkokorjauksissa.
· Hio irtonaiset kuidut ja reunat.
· Vesirajan alapuolella maalaa epoksimaalilla ennen antifouling-maalia, sillä polyesteri ei ole yhtä vesitiivistä kuin epoksi. Katso antifouling-maalioppaamme, primerit ja pohjamaalit ja rungon maalausopas.
Gelcoat ja topcoat
Gelcoat ja topcoat ovat pohjimmiltaan sama tuote, mutta yleensä voit käyttää vain toista. Veneen gelcoat-kerroksessa naarmut yleensä syntyvät. Pienet naarmut voi täyttää gelcoat-kitillä – katso gelcoat-kitit ja korjausaineet ja pigmentit.
Tehtaalla gelcoat levitetään muottiin ja peitetään sitten laminaatilla, mikä estää ilmaa pääsemästä gelcoattiin ja antaa sen kovettua. Jos puhdas gelcoat jää alttiiksi ilmalle, pinta jää pysyvästi tahmeaksi myös oikealla kovetinmäärällä. Ratkaisu on vahaliuos. Topcoat on gelcoatia, johon on lisätty vahaliuos, joten se kovettuu ilmassa. Voit ostaa valmiin topcoatin tai sekoittaa itse gelcoatista ja vahaliuoksesta. Gelcoat-kitissä on myös vahaa ja sakeuttajaa; parafiini on yleinen vaha gelcoatissa.
Suositeltu tapa: käytä puhdasta gelcoatia ensimmäisiin kerroksiin ja viimeistele topcoatilla. Vaihtoehtoisesti käytä pelkkää topcoatia, mutta silloin tarvitaan välihiontaa.
Gelcoat ja topcoat sopivat mille tahansa polyesterilaminaatille, ja niitä käytetään pääosin veneen ulkopuolella, esimerkiksi runkolaidassa, missä halutaan sileä pinta. Väriä on monia, joten valitse sopiva. Uusi pinta voi poiketa hieman vanhasta, mutta ero vähenee ajan myötä. Vältä topcoatia epoksilaminaatin päällä: epoksi on hyvin sileää, joten topcoat ei tartu hyvin.
Viimeistely: hionta ja kiillotus
Pinta ei tule sileäksi pelkällä sivelyllä tai telaamisella. Se pitää hioa kovettumisen jälkeen ja kiillottaa. Hio vaiheittain aina hienommalla paperilla: aloita 120–240:llä ja etene aina 2000:een asti täydellistä pintaa varten. Tarvittava karkeus riippuu pinnan epätasaisuudesta. Hiomakone ja kiillotuskone ovat käytännössä välttämättömiä suurilla pinnoilla.
Kiillotukseen tarvitaan hiomatahna, kiilloke ja vaha: katso kiillotuslaikat, kiillotustarvikkeet ja venevahat ja kiillokkeet.
Yhteenveto
· Käytä samaa materiaalia kuin alkuperäinen: polyesteri polyesterille, epoksi epoksille – ja matto vain polyesterin kanssa.
· Valmistele pinta huolella: hio 40:llä ja 80:llä, pese asetonilla.
· Laminoi enintään kaksi märkää kerrosta kerrallaan ja telaa ilmakuplat pois.
· Käytä topcoatia tai gelcoat + vahaliuos viimeistelyyn; ilma estää pelkän gelcoatin kovettumisen.
· Suojaa itsesi: käsineet, lasit ja hengityssuojain.
/806ac62aed97fd5.jpg)
/856ac76f863a7e0.jpeg)
/846ac76d411c6f5.jpg)
/836ac75f7fafb2b.jpg)